Kotkan museokeskus

Museokeskuksen tontti sijoittuu satama-alueelle, jolle ominaista ovat suuren mittakaavan eleet ja lähiympäristön voimakas pelkistyneisyys. Tontille saavuttaessa siirrytään kaupungin rakennetusta ympäristöstä sataman tasaiselle asfalttipinnalle, joka on uudelleenmuotoiltu kohoamaan tasaisesti museon sisäänkäyntitasolle. Alueen alkuperäistä tunnelmaa henkivät satamanosturit ja -valaisimet.

Rakennus on olevalla satamapinnalla ja asfaltti jatkuu myös sisäpuolelle käytännöllisen esteettisiin näyttely- ja yleisötiloihin. Suhteellisen umpinaiset, hapotetuilla metallilevyillä verhoillut julkisivut ovat monimuotoisuudestaan huolimatta tunnistettavia. Rakennuksen kattomuodot vastaavat vaatimukseen erikorkuisista tiloista. Peustason tasaisuus taas mahdollistaa joustavan näyttelysuunnittelun. Eteläpäädyn näyteikkuna, pääsisäänkäynnin merkitsevä ravintolan terassia päällänsä kantava lippa, pohjoispäädyn massiiviset venehalleihin avautuvat ovet sekä huoltopuolen puusta huolellisesti detaljoitu ikkuna-aukotus ovat ulkoarkkitehtuurin tunnistettavia elementtejä.

Asemoimalla rakennus tontin puoliväliin on haluttu säilyttää riittävän lyhyt etäisyys kaupunkiin sekä mahdollistaa julkisten ulkotilojen mittakaavan säilyminen inhimillisenä. Yleisön sisäänkäynti avautuu rakennuksen ja satamalaiturin väliseen julkiseen ulkotilaan.

Museokeskuksen toiminnallinen ratkaisu perustuu hallimaisen näyttelytilavyöhykkeen ja sen ympärille kääriytyvän vapaamuotoisen vaipan vuorovaikutukseen. Vaippa muodostaa näyttelyhallivyöhykkeen ja rannan välille selkeästi hahmottuvan yleisötilojen sarjan. Yleisöaulasta on suora yhteys kaikkiin näyttelytiloihin sekä näyttelyvyöhykkeen ylittävälle pajakujalle. Toinen kerros liittyy aulaan ja näyttelykokonaisuuksiin portailla ja yleisöhisseillä. Ravintola sijoittuu ylemmän kerroksen satamalaiturin puoleiselle kyljelle ja henkilöstön työtilat sekä kirjasto tämän kerroksen huoltopuolelle. Kirjastoon on suora yhteys myös maantasosta.