Paviljonki muodostuu lasisesta kuvusta sekä kuvun alla kasvavasta magnoliapuusta. Lasikuori takaa puulle ilmastollisesti suotuisat, kasvihuonemaiset kasvuolosuhteet. Paviljonki toimii sisäänkäyntinä maanalaiseen pysäköintilaitokseen. Kylminä talvikuukausina laitoksen poistoilmaa käytetään paviljongin lämmittämiseen. Kuplan sisäinen mikroilmasto säädetään täsmälleen oikeaksi hyödyntäen eri lasityyppien teknisiä ominaisuuksia. Magnolia puhkeaa kukkimaan vaaleanpunaisena aina toukokuun alussa. Sen tuoksu täyttää paviljongin ja leviää parhaimmillaan lähiympäristöön tai alemmaksi pysäköintilaitokseen.
Projekti hyödyntää lasin yksinkertaisia arkkitehtonisia ominaisuuksia. Läpinäkyvyys takaa puun valon- ja lämmönsaannin, samalla kun lasipintojen heijastavuus maastouttaa paviljongin osaksi kaupunkikuvaa tietyistä näkymäkulmista. Kuperat ja koverat lasielementit taittavat valoa suurentaen magnoliapuun kirkkaan kukinnon näyttäväksi osaksi lasisen kuplan pintaa.
Lasielementtien muotoon sulattaminen tapahtuu painovoimaisesti. Litteä lasilevy asetetaan kolmiomaiselle alustalle. Yksinkertaisesti sulattamalla levy saatetaan kuperaan geometriseen muotoonsa. Samankaltaista tekniikkaa käytetään esimerkiksi autojen tuulilasien valmistamisessa. Lasielementtien maksimimitta on 2,6 m, joka on samalla laminointikoneen autoklaavin maksimimitta. Laseja kannatteleva teräsristikko muodostuu siroista T-profiileista, jotka jäykistetään sivusuunnassa metallivaijereilla.
Vapaasti kasvavasta puusta sekä millintarkasta teknisestä kuoresta sen ympärillä muodostuu toisiaan täydentävä kontrastipari. Paviljonki luo Suomen Pankin aukiolle, keskelle teollisinta Tamperetta, pehmeän ja viihtyisän hetken.
NIMI: Tampereen lasipaviljonki
LAJI: Kutsukilpailu, 2011, 1. palkinto
TILANNE: Päättynyt
SIJAINTI: Tampere
TILAAJA: Tampereen kaupunki, Tampereen teknillinen yliopisto, Finnpark, GPD / Glaston
OHJELMA: Sisäänkäyntipaviljonki 100 m², ympäröivä ulkotila 350 m²
TYÖRYHMÄ: Juho Grönholm, Antti Nousjoki, Janne Teräsvirta ja Samuli Woolston sekä Julius Kekoni, Petra Grisova, Sami Mikonheimo ja Pekka Sivula